Summer plans 2013

Heipä hei! Kevään tullen oon myllännyt oikein kunnolla vaatehuonetta ja laittanut vanhoja goottikuteita huuto.nettiin myyntiin. Käykää kurkkaamassa jos jotain löytyisi teillekin !

Kesäsuunnitelmista on aina kiva puhua, joten tässä vähän tulevia suunnitelmia!

Kesäkuussa aion painaa töitä, mutta juhannuksena on perinteisesti mökkeilty toisena päivänä, ja rellestetty toisena päivänä. Tänä vuonna suunnitelmat ovat vielä avoinna, joten jos joku tietää missä päin Suomea ovat parhaat juhannuskekkerit, niin kertokaa ihmeessä!

 Kesäkuun 26, 28 ja 29. päivä Helsingissä Rock the Beach festarit herättivät mielenkiintoni totta kai Green Dayn takia. Festareita ja keikkoja takavuosina ahkerasti kiertäneenä voin sanoa, että Green Day vuonna 2010 oli elämäni paras keikka. Mietin, jospa olisi aika uudestaan heittäytyä muistoihin ja mennä katsomaan GD:tä. Lippujen hinta on hieman suolainen, 81.50€ per päivä, joten ko. festarit ovat vielä harkintamyssyn alla.

Ämyrock on Hämeenlinnan kaupunginpuistossa järjestettävä ilmaisfestari 29.6, johon harvemmin mennään musiikin, mutta sitä useammin ihan vaan perinteen ja tapahtuman ilmapiirin takia. Rento, kesäinen, hieman tietysti päihteenhuuruinen tapahtuma vaan on sellainen hämeenlinnalaisten juttu, jonne usein on omakin tie vienyt vaikka täällä mansen huudeilla nykyään majailenkin.

 Heinäkuun alun pyhitän Summer Up - festareille, jonne suuntaamme kivalla tyttöporukalla katsomaan ekaa kertaa, miltä Lahden meno näyttää. Yövymme hotellissa ja menemme fiilistelemään kesää ja hyvää seuraa sinne :-) Tämä on kyllä yksi ensi kesän kohokohtia ihan vaan sen takia, että tällä tyttöporukalla ei voi mennä bileet väärään suuntaan ! :)

Wanajan juhlavuosi on tänä vuonna ja tämä festari on sitten vielä Ämyrockiakin enemmän perinnefestari, jossa hämeenlinnalaiset tapaa toisiaan. Paikka on hyvä, meno on yleensä ollut hyvä, esiintyjätkin varsin mallikelpoisia :-) tänä vuonna eniten odotan PMMP:tä, Ismo Alankoa, Klamydiaa ja Cheekiä - kaikki sen takia, että uskon ko. esiintyjien järjestävän hyvän menon linnapuistoon :-)

Näiden festareiden lisäksi monella kaverilla on synttärit, omani mukaan lukien, ja ajattelin kerrankin järjestää ihan oikeat kekkerit.. :D Ollaan myös miekkosen kanssa säästetty vähän rahaa, että voitais käydä vaikka Virossa Pärnussa tai jossain muualla kesäkohteessa. Lisäksi Tampereella ei kyllä kesällä tule tylsää päivää, aina löytyy jotain mitä tehdä, mm. Viikinsaareen haluaisin pistäytyä :)

Saa nähdä, mihin päädytään ! Mutta hyvältä kyllä näyttää kesä 2013, vai mitä mieltä te olette? Onko teillä ehdottomia kesäsuunnitelmia tai -perinteitä? :-)

Viiden päivän loma !

Me ei tosiaan saada olla pyhäpäivinä töissä (työn yks hyvä puoli, ehdottomasti :D) joten pääsiäisen kunniaksi viiden päivän loma odotti mua. Ihanaa! Oon nähnyt ihmisiä, viettänyt mukavia iltoja ja kaikkea kivaa :> viime viikonloppuna olin tosiaan Ennan luona Hyvinkäällä ja torstaina ystäväpariskunta oli meillä syömässä ja eilen kävin sitten Hervannassa pyörähtämässä ja päädyin käymään keskustassa muutamassa uudessa paikassa, Sohossa ja Cafe Europassa, jotka molemmat oli positiivisia yllätyksiä. Kiitos vain mukavista illoista kaikille!

Tosiaan kaverilla oli tällainen Lidlistä ostettu kissan leikkiputkilo, vai miksikä tuota pitäisi kutsua, ja se oli kovassa suosiossa heillä joten tänään kaupassa käydessäni nappasin meillekin samanlaisen ja on kyllä kelvannut molemmille :)

Varsinkin noi roikkuvat pompulat oli kissojen mielestä parhautta :D

Anteeks, vielä yks kissakuva.. mut tää on vaan mun mielestä niin hupaisa, tää on siis meidän kissojen ilme sillon kun imuri on käynnissä :--D se on niiden ykkösvihollinen. Jos katse voisi tappaa.. :--D

 Sitten taidehehkutusta! Allposters.com tarjoili ihailtavan kokoelman lempitaiteilijani Salvador Dalin taidevedoksia. Tämän nimi on The Elephants ja se tuli meidän makuuhuoneen seinälle. Puhdasta rakkautta nämä Dalin teokset !

Sitten pakollinen naamakuva, tuo toppi on uusi ostos, kerrankin ostin jotain ihan kaupasta enkä kirpparilta :D 

Huomenna lähden loppupääsiäistä viettämään Hämeenlinnaan, yritän palailla taas pian blogin ääreen! :)

Fitness & healthy motivation

Mä en ole asiantuntija näissä asioissa, vaan todellakin ihan vasta-alkaja, ja kaikki mitä teen/syön, teen ihan vain oman kokemuksen pohjalta ja sen mukaan, mikä tuo itselle hyvän olon. Hyvin subjektiivinen näkemys näihin asioihin siis tulossa, mutta haluan kuitenkin jakaa keskustelua aiheesta, sillä koen sen tärkeäksi! Kuvat tumblr.com

Kaikki lähti siitä, kun tammikuussa kävin hammaslääkärissä korjauttamassa reikiä. Hammaslääkärin mukaan reiät oli tulleet pitkälti limujen lipittämisestä ja suositteli, että jättäisin ne kokonaan pois, ja siirtyisin kivennäisvesiin. Koska tykkään vedestä ja sitä pyrin juomaan paljon, ajattelin, että jospa sitä sitten pitäis max kerran viikossa jonkun limpparipäivän. Ja tuon tammikuun jälkeen olen tainnut kerran tai kaksi koskea limupulloon. Kivennäisvesiin tottui nopeasti ja nyt tuntuu hullulta se, miten joka kauppareissulla raahattiin cokispulloja kaappiin.

Mähän oon varvistaen ehkä just ja just 160cm, eli oikeesti jotain 158-159cm, joten mun paino ei indeksien mukaan tietystikään kovin paljoa saisi olla. Oon nyt noin vuoden varmaan hillunut siinä lievän ylipainon rajoilla (painoindeksin mukaan). Eikä niinkään se mitä vaaka näyttää, mutta haluaisin päästä reilusti normaalin painoindeksin keskivaiheille, ja tietysti jenkkakahvat ja pömppis alkoivat jossain vaiheessa vaivaamaan itsetuntoa. Mä oon kuitenkin ollut koko ala-asteen ja ylä-asteen ja lukion alunkin vielä ihan tikkulaiha. Ennen muinoin mikä tahansa herkkumäärä ei nostanut painoa ei sitten millään, ja nykyään on ihan päinvastoin :D

 Koska mä en oo vuosiin syöny punaista lihaa ollenkaan, ja lähinnä kasviksia, kalaa ja kananmunia, tofua, soijaa ja linssejä etc, niin sinällään mun on helppo koostaa kevyehköjä annoksia syömisten puolesta. Nyt oon vielä kaiken lisäks välttäny parhaani mukaan leipää, pastaa, perunaa ja muita oman kokemuksen mukaan turvottavia juttuja. Samoin sipsit ja leivokset on nyt viimeaikoina teettänyt tosi huonon olon. Sitemmin olen alkanut valita tuotteita, joissa on vähemmän rasvaa, mutta maistuvat silti yhtä hyviltä. Tämän huomaa esimerkiksi fetajuustoissa, sillä vähärasvainen maistuu arkena salaatin seassa yhtä hyvältä kuin se rasvainenkin.

Jossain vaiheessa tajusin, etten saa pelkällä ruualla itteäni kondikseen. Mä kuitenkin oon sen verran herkkusuu, että salmiakista ja jäätelöstä en oo missään vaiheessa kokonaan luopunut. Totesin, että jos haluan saada oikeita näkyviä tuloksia, täytyy ilmeisesti alkaa liikkua.

Se, että kävelen töissä kerrostalon rappusia ja pitkin poikin eri kaupunkeja (ovifeissarina siis) ei kuitenkaan yleensä aiheuta hikeä pintaan, ja vaikka kävely on loistava liikkumisen muoto, jotenkin se ei vaan tuonut tuloksia, kun sitten kuitenkin töiden jälkeen lössähdin sohvalle mässäämään sitä päivän herkkuannosta. Onneksi me saatiin vähän aika sitten miehekkeen vanhemmilta kuntopyörä lainaan. Se on ollut tosi korvaamaton apu, koska kun tuun töistä, kello on paljon ja ulos ei huvita lähteä, mutta telkkaa katsellessa on helppo polkea. Tai ainakaan ei ole niin paljon tekosyitä.

Mähän oon mestari keksimään tekosyitä. Parisuhde myös lihottaa, kuten moni on varmasti huomannut. Sen lisäksi mulle tuli jossain vaiheessa sellainen mielenhäiriö, että ajattelin tekosyynä, että kun toi mies tossa nyt on, niin eipä se muutama lisäkilo mitään haittaa. Jepjep, turhia syitä olla liikkumatta. Nyt viime kuukauden aikana mä oon hypännyt sen kuntopyörän selkään töidenkin jälkeen, ja polkenut 5-12 km 3-4 kertaa viikossa. Sen lisäksi pyrin tekemään lihaskuntoa ja käymään ainakin kerran viikossa ihan ulkonakin lenkillä, kun tuo Näsinpuisto tuossa suht lähellä on ja siellä on hyvät mäet juosta ylös alas :-)

Kun viikonloppuna jätin välistä muutamana päivänä urheilun kokonaan, niin olo oli maanantaina aivan kamala. Väsynyt, turhautunut, laiska, voimaton. Äsken tulin töistä ja poljin tapani mukaan puolisen tuntia pyörää kunnon hikeen asti, ja nyt mulla riittää taas energiaa vaikka pienellä kylälle. Tiedän, että olo jatkuu huomiseen päivään asti, uni tulee hyvin, ruoka maistuu ja ennen kaikkea pään sisällä on voittajafiilis.

Mä en koskaan ikinä ymmärtänyt, miten ihmiset hehkutti sitä ihanaa oloa mikä liikunnan jälkeen tulee. Mulle ei koskaan tullu hyvä olo ! Aina oli ihan pakkopullaa. Kunnes tajusin, että omalla kohdallani kyse oli siitä, etten tehnyt tarpeeksi. Mä saatoin kuntoilla 5 min ja todeta etten jaksa, lössähtää sohvalle ja miettiä, kuka hullu tästä nauttii. Sitten kun puolivahingossa ekaa kertaa ajoin sen 10 km, mihin en koskaan olis uskonut edes pystyväni, niin sen jälkeen tunsin itseni niin voittajaksi. Ymmärsin, että kyse on nimenomaan omien rajojen ylittämisestä. Eihän se 10 km joillekin ole paljon mitään, mutta sohvaperunalle ja liikunnanvihaajalle se oli iso asia, ja silloin mulle tuli ahaa - elämys siitä nautinnosta, mistä kaikki on aina puhuneet. Mä oon aika perfektionisti mitä tulee yleensäkin elämään, joten tuntu hyvältä tehdä jotain, mihin ei uskonut, koska mulla ei oo pitkään aikaan tullut mistään asiasta sellaista oloa.

Mä siis oon jättänyt turhat herkut pois (silti vedän edelleen aika paljon karkkia, käytän kuitenkin viihteellä ollessani alkoholia, että en todellakaan vedä nollatoleranssia) ja syön vähän vähemmän, pienempiä annoksia, useammin, enkä syö sellaista ruokaa josta tulee huono olo. Vaikka se kuulostaa hyvin yksinkertaiselta, ettei syö sellaista ruokaa josta tulee huono olo, niin ei se ennen ollut itsestäänselvyys, kun sitä vaan mätti ranskalaisia ja pizzaa naamaan monta kertaa viikossa koska siitä tuli hetkellinen hyvä olo. Mun mielestä oli kuitenkin jotenkin rankkaa kun Jutta ja superdieetit - ohjelman jossain jaksossa tää treenattava nainen totes Jutalle huvipuistossa, että no, sä ainakin voit syödä noita lakuja, niin Jutta totesi, että en todellakaan voi minäkään. Mulle tuli sellanen olo, että täytyyhän elämästä nyt voida myös nauttia - ei se voi aina olla sitä että mietitään onko porkkanassa liikaa kaloreita. Kohtuullisuus kaikessa on mun mielestä avainsana!

Tottakai tavoitteena olis se litteä vatsa ja kiinteytynyt olemus. Nimenomaan se, että voi pitää mitä tahansa vaatteita miettimättä, mistä tulee yli tai pitääkö vetää mahaa sisään valokuvissa. Se on se tavoite. Ja no, tottakai se kesäkin on tulossa, ja mä tykkään käydä uimarannoilla ja mun odotukset kesälle 2013 on aika kovat (koska viime kesä ei ollut kovin hyvä) joten olis niin mahtavaa pystyä unohtamaan omat päänsisäiset paineet ulkonäöstä ja kävellä ylpeänä bikinit päällä.

Ja kuvan tekstiä mukaillen, siihen voi mennä kauan tai vähemmän kauan, mutta kyllä mä oon nyt saanut sellaisen fitness - kärpäsen pureman, että uskon tulevaan. Oon ennenkin saanut näitä hetkellisiä päähänpistoja, mutta niistä on aina puuttunut se hyvä olo ja energisyys, joka nyt on ollut vahvasti kuvioissa. Tuntuu hyvältä tehdä paljon, olla aktiivinen, toimia, liikkua, jaksaa ja pitää itsestään huolta! Se riittää, että aloittaa. Jokainen kilometri ja lihasrutistus on eteenpäin. Jokainen kerta kun valitsee rappuset hissin sijaan. Jokainen kerta kun jättää suklaapatukan kauppaan. Mun mielestä ihmiskeho ja -mieli on niin upea ja mieletön asia, että mä haluan ainakin nähdä, mihin pystyn henkisesti ja fyysisesti.

Onko lukijoilla kokemusta fitness - kärpäsen puremasta?

Just the smell of the summer can make me fall in love

 Alan vihdoin uskoa siihen, että kesä tulee ! Ulkona on paistanut monta päivää aurinko, ja vaikka onkin pakkasta, niin mä oon ainakin ollut ihan jo kesäfiiliksissä.

 

Olin Tampereen Filmifesteillä kattomassa yhden lyhytelokuvakoosteen, China Experiencen. Oli todella kokeellista elokuvaa, antoi kyllä inspiraatiota omaankin luovaan työhön. Tämän näköisenä tepastelin silloin liikenteessä, kuten huomaa, kesäkukka on jo päässä, haha :D

Eilen olin pitkästä aikaa kattelemassa pikkuveljen säbäturnausta.Ostin Mytrendyphonesta uudet tarrakuoret ja näytönsuojan. Oon ihan onneton tiputtelemaan tota mun htc:tä -.- tarvisin jotkut metallikuoret tohon.. Mytrendyphone on ihan hyvä kännykkäkauppa, mutta esimerkiksi viimeeksi tilaukseen lähti muiden mukana silikonisuoja, jota ei sitten ollutkaan varastossa eikä edes saatavilla, ja he lähettivät vajaan paketin matkaan kysymättä haluanko vaihtaa tuotetta/ottaa rahat takaisin vai mitä haluan tehdä. Sain pyytäessäni kuitenkin rahat takaisin ko. tuotteesta ja toimitus on ollut aina nopea joten luultavasti käytän vastaisuudessakin samaa kauppaa.

Säbästä puheenollen, mä oon nyt päässyt pitemälle tässä muutamien liikakilojen karistuksessa ja kiinteytymisessä kuin koskaan ennen. Enpä olis uskonut, että tämä likka vapaaehtoisesti huhkii tuolla Näsinpuiston mäkiä ylös ja alas. Ja ostaa jumppahousut :D ne on aika kamalat mutta hyvät jalassa. Ja lenkkaritkin (kuten kuvasta näkyy) löytyi jostain kaapin perukoilta, kun oikein kaivoi.

Tässä postauksessa on vähän tylsää läpinää ja meikäläisen pärstää taas ihan tarpeeksi viikon edestä, mutta vielä yksi kuva, olkaatten hyvät. Instagrammiinkin kun olen hurahtanut, mut löytää sieltä nimellä Nooramariia.

Otto oli sitä mieltä, ettei mun pidä lähteä töihin. Vähän sydän suli kun näki tuon ilmeen! :D se siis majoittui mun maassa lojuvaan takkiin..

Mä tiedän että mulle tulee taas kiireinen kevät ja kesä. On töitä, pääsykokeita ja niihin pänttäämistä, autokoulun kakkosvaihetta, ylppärijuhlakutsuja, festareita, paljon kesäsuunnitelmia, synttäreitä..! Mutta samalla en millään malta odottaa!

Tulossa olevia postauksia:

Healthy/fitness/motivation - postaus

Kesäsuunnitelmia - postaus

Työpaikkani/opiskeluhaaveeni - postaus.

Kuinka paljon lukijat odottavat jo kesää? :))

Kissamania

Mä luulin aina olevani koiraihmisiä, koska mua kiinnosti tosi paljon koirien kouluttaminen ja mm. naksutin koulutus. Viimeisien vuosien aikana oon kuitenki tajunnu, että kissat on vieny mun sydämen ihan totaalisesti. Viimenen tikki oli se, kun mieheke otti reilu vuosi sitten kissanpennun, joka siis blogissakin on kuvissa vilahdellut ja söpöillyt.

Oon myös halunnu jonkun aikaa rottia lemmikiks. Tämä projekti ei tosin ole edistynyt mihinkään, mutta tämä rotta - innostus on johtanut siihen, että kissoistakin mun sydäntä lämmittää eniten hieman rottamaiset ja yleisesti ei niin paljon ihastusta herättävät rex - kissat. Niistä erityisesti cornish rexit ja sfinxit.

"Cornish rex on keskikokoinen, hoikka ja elegantti kissa, jonka vartalo on keskipitkä, siro ja lihaksikas. Paras tuntomerkki on laineikas, vartalonmyötäinen, pehmeä turkki. Turkista puuttuu muille kissoille tyypillinen väli- ja päällyskarva. Myös cornish rexin viikset ja kulmakarvat ovat kihartuneita."

 

Kaikki kissat ovat notkeita ja nopeita, mutta cornish rexeillä nämä ominaisuudet ovat erityisen korostuneita. Cornish rexillä on usein kaasu pohjassa, nupit kaakossa ja kodissa matot kurtussa. Cornish rex on leikkisä, ihmisten seurasta nauttiva, herkästi innostuva ja loputtoman utelias.

  Cornish rex ei sovi ihmiselle, joka ei halua tiskata, pedata sänkyä, hoitaa kasveja, laittaa ruokaa tai pelata pasianssia kissan avustaessa. Utelias kissa on aina siellä missä tapahtuu. Ja jos mitään ei tapahdu, käpertyy kissa yleensä ihmisen syliin tai kainaloon torkuille.

 Rekisteröityjä cornish rexejä on Suomessa lähes 2000, joten rotu ei ole erityisen harvinainen, muttei kaikkein tavallisimpiakaan. Ensimmäiset cornish rexit tuotiin Suomeen vuonna 1967, kasvatus alkoi vuonna 1968.

 Rakkaus Cornis Rexeihin roihahti pienestä liekistä kunnon tulipaloksi, kun ensimmäistä kertaa sattumalta näin kyseisen lajin edustajan. (Tästä kiittäminen sinnuu, rosaparks!). Aivan käsittämättömän valloittavia otuksia.

Sfinxit taas on ennemminkin epärealistinen unelmien kohde, niiden näkeminen aiheuttaa mussa awww - efektiä ja hössöttämistä. Tosin tällaista otusta en ole koskaan livenä nähnyt, ovat sen verran harvinaisia.

Sfinx on harvinainen kissarotu, joka luonnollisen mutaation aiheuttaman geenivirheen vuoksi on lähes karvaton.

 Rotua kutsutaan yleisesti karvattomaksi kissaksi, joskin tämä nimitys on siltä osin harhaanjohtava, että sfinxin jalat, naama, häntä ja korvien ulkopinta on ohuen karvoituksen peitossa. Varsinainen karvoitus siltä kuitenkin puuttuu ja paljas iho on selvästi näkyvissä. Sfinxin iho tuntuu käteen pehmeältä ja lämpimämmältä kuin kissalla yleensä. Kaikki värimuodot ovat sfinksillä mahdollisia ja sen ihon väri osoittaakin millainen sen turkki olisi, jos sille sellainen kasvaisi.

Sfinxin iho on paikoin hyvinkin ryppyistä päässä ja jaloissa, sekä joillakin muilla vartalon alueilla. Näitä alueita lukuun ottamatta kissan ihon tulisi kuitenkin olla sileä. Kissan pitkä ja piiskamainen häntä on ohut ja kapenee tyvestä kärkeä kohti.

Sfinxiä on luonnehdittu hyvin seuralliseksi, ystävälliseksi, älykkääksi ja vilkkaaksi kissaksi, joka osallistuu mielellään isäntäväkensä askareisiin. Se nauttii ihmisten ja muiden kissojen läheisyydestä ja kiintyy omistajaansa syvästi. Korkean ruumiinlämpönsä ansiosta se saattaa viettää aikaansa jopa saunan lauteilla.

Sfinxit on tosi harvinaisia, sillä ensimmäinen lajin edustaja rantautui Suomeen vasta vuonna 2000. Kiinteistökuningatar Kaisa - ohjelmassa vilahti sfinxejä, katso klippi tästä. Vaikka en Kaisasta välitäkään, niin kyllä vaan hihitin hölmönä ja lässytin ääneen yksikseni noille kissoille. Hurmaavia!

Mun mielestä tuo sfinx on vielä astetta pidemmälle viety söpistys kuin cornish rex. Tietysti myös kalliimpi, ilmeisesti vaativampi ja karvattomampi myös. Mutta kyllä mä tänään viimeeks uhosin, että joskus vielä tuollaisen sfinxinkin omistaisin. Ehkä kuitenkin lähden haaveitani rakentamaan ensin cornish rexin kanssa, sillä senkään saaminen ei ole halpa eikä helppo juttu.
Suomen Rex - kissayhdistyksen sivuilta löytyy todella paljon hyvää tietoa. Sinne siis, jos alkoi kiinnostamaan!

Mulle nää kissat ois ihan täydellisiä. Koiramainen luonne, rottamainen ulkonäkö, mutta kuitenkin kissa. Mie vaan tykkään!

Mitä mieltä te olette noista eloisista, vähäkarvaisista ja vastustamattoman söpöistä otuksista olette? Löytyykö lukijoista omistajia? :--)