Mä en ole asiantuntija näissä asioissa, vaan todellakin ihan vasta-alkaja, ja kaikki mitä teen/syön, teen ihan vain oman kokemuksen pohjalta ja sen mukaan, mikä tuo itselle hyvän olon. Hyvin subjektiivinen näkemys näihin asioihin siis tulossa, mutta haluan kuitenkin jakaa keskustelua aiheesta, sillä koen sen tärkeäksi! Kuvat tumblr.com
Kaikki lähti siitä, kun tammikuussa kävin hammaslääkärissä korjauttamassa reikiä. Hammaslääkärin mukaan reiät oli tulleet pitkälti limujen lipittämisestä ja suositteli, että jättäisin ne kokonaan pois, ja siirtyisin kivennäisvesiin. Koska tykkään vedestä ja sitä pyrin juomaan paljon, ajattelin, että jospa sitä sitten pitäis max kerran viikossa jonkun limpparipäivän. Ja tuon tammikuun jälkeen olen tainnut kerran tai kaksi koskea limupulloon. Kivennäisvesiin tottui nopeasti ja nyt tuntuu hullulta se, miten joka kauppareissulla raahattiin cokispulloja kaappiin.
Mähän oon varvistaen ehkä just ja just 160cm, eli oikeesti jotain 158-159cm, joten mun paino ei indeksien mukaan tietystikään kovin paljoa saisi olla. Oon nyt noin vuoden varmaan hillunut siinä lievän ylipainon rajoilla (painoindeksin mukaan). Eikä niinkään se mitä vaaka näyttää, mutta haluaisin päästä reilusti normaalin painoindeksin keskivaiheille, ja tietysti jenkkakahvat ja pömppis alkoivat jossain vaiheessa vaivaamaan itsetuntoa. Mä oon kuitenkin ollut koko ala-asteen ja ylä-asteen ja lukion alunkin vielä ihan tikkulaiha. Ennen muinoin mikä tahansa herkkumäärä ei nostanut painoa ei sitten millään, ja nykyään on ihan päinvastoin :D
Koska mä en oo vuosiin syöny punaista lihaa ollenkaan, ja lähinnä kasviksia, kalaa ja kananmunia, tofua, soijaa ja linssejä etc, niin sinällään mun on helppo koostaa kevyehköjä annoksia syömisten puolesta. Nyt oon vielä kaiken lisäks välttäny parhaani mukaan leipää, pastaa, perunaa ja muita oman kokemuksen mukaan turvottavia juttuja. Samoin sipsit ja leivokset on nyt viimeaikoina teettänyt tosi huonon olon. Sitemmin olen alkanut valita tuotteita, joissa on vähemmän rasvaa, mutta maistuvat silti yhtä hyviltä. Tämän huomaa esimerkiksi fetajuustoissa, sillä vähärasvainen maistuu arkena salaatin seassa yhtä hyvältä kuin se rasvainenkin.
Jossain vaiheessa tajusin, etten saa pelkällä ruualla itteäni kondikseen. Mä kuitenkin oon sen verran herkkusuu, että salmiakista ja jäätelöstä en oo missään vaiheessa kokonaan luopunut. Totesin, että jos haluan saada oikeita näkyviä tuloksia, täytyy ilmeisesti alkaa liikkua.
Se, että kävelen töissä kerrostalon rappusia ja pitkin poikin eri kaupunkeja (ovifeissarina siis) ei kuitenkaan yleensä aiheuta hikeä pintaan, ja vaikka kävely on loistava liikkumisen muoto, jotenkin se ei vaan tuonut tuloksia, kun sitten kuitenkin töiden jälkeen lössähdin sohvalle mässäämään sitä päivän herkkuannosta. Onneksi me saatiin vähän aika sitten miehekkeen vanhemmilta kuntopyörä lainaan. Se on ollut tosi korvaamaton apu, koska kun tuun töistä, kello on paljon ja ulos ei huvita lähteä, mutta telkkaa katsellessa on helppo polkea. Tai ainakaan ei ole niin paljon tekosyitä.
Mähän oon mestari keksimään tekosyitä. Parisuhde myös lihottaa, kuten moni on varmasti huomannut. Sen lisäksi mulle tuli jossain vaiheessa sellainen mielenhäiriö, että ajattelin tekosyynä, että kun toi mies tossa nyt on, niin eipä se muutama lisäkilo mitään haittaa. Jepjep, turhia syitä olla liikkumatta. Nyt viime kuukauden aikana mä oon hypännyt sen kuntopyörän selkään töidenkin jälkeen, ja polkenut 5-12 km 3-4 kertaa viikossa. Sen lisäksi pyrin tekemään lihaskuntoa ja käymään ainakin kerran viikossa ihan ulkonakin lenkillä, kun tuo Näsinpuisto tuossa suht lähellä on ja siellä on hyvät mäet juosta ylös alas :-)
Kun viikonloppuna jätin välistä muutamana päivänä urheilun kokonaan, niin olo oli maanantaina aivan kamala. Väsynyt, turhautunut, laiska, voimaton. Äsken tulin töistä ja poljin tapani mukaan puolisen tuntia pyörää kunnon hikeen asti, ja nyt mulla riittää taas energiaa vaikka pienellä kylälle. Tiedän, että olo jatkuu huomiseen päivään asti, uni tulee hyvin, ruoka maistuu ja ennen kaikkea pään sisällä on voittajafiilis.
Mä en koskaan ikinä ymmärtänyt, miten ihmiset hehkutti sitä
ihanaa oloa mikä liikunnan jälkeen tulee. Mulle ei koskaan tullu hyvä olo ! Aina oli ihan pakkopullaa. Kunnes tajusin, että omalla kohdallani kyse oli siitä, etten tehnyt tarpeeksi. Mä saatoin kuntoilla 5 min ja todeta etten jaksa, lössähtää sohvalle ja miettiä, kuka hullu tästä nauttii. Sitten kun puolivahingossa ekaa kertaa ajoin sen 10 km, mihin en koskaan olis uskonut edes pystyväni, niin sen jälkeen tunsin itseni niin voittajaksi. Ymmärsin, että kyse on nimenomaan omien rajojen ylittämisestä. Eihän se 10 km joillekin ole paljon mitään, mutta sohvaperunalle ja liikunnanvihaajalle se oli iso asia, ja silloin mulle tuli ahaa - elämys siitä nautinnosta, mistä kaikki on aina puhuneet. Mä oon aika perfektionisti mitä tulee yleensäkin elämään, joten tuntu hyvältä tehdä jotain, mihin ei uskonut, koska mulla ei oo pitkään aikaan tullut mistään asiasta sellaista oloa.
Mä siis oon jättänyt turhat herkut pois (silti vedän edelleen aika paljon karkkia, käytän kuitenkin viihteellä ollessani alkoholia, että en todellakaan vedä nollatoleranssia) ja syön vähän vähemmän, pienempiä annoksia, useammin, enkä syö sellaista ruokaa josta tulee huono olo. Vaikka se kuulostaa hyvin yksinkertaiselta, ettei syö sellaista ruokaa josta tulee huono olo, niin ei se ennen ollut itsestäänselvyys, kun sitä vaan mätti ranskalaisia ja pizzaa naamaan monta kertaa viikossa koska siitä tuli
hetkellinen hyvä olo. Mun mielestä oli kuitenkin jotenkin rankkaa kun Jutta ja superdieetit - ohjelman jossain jaksossa tää treenattava nainen totes Jutalle huvipuistossa, että no, sä ainakin voit syödä noita lakuja, niin Jutta totesi, että en todellakaan voi minäkään. Mulle tuli sellanen olo, että täytyyhän elämästä nyt voida myös nauttia - ei se voi aina olla sitä että mietitään onko porkkanassa liikaa kaloreita. Kohtuullisuus kaikessa on mun mielestä avainsana!
Tottakai tavoitteena olis se litteä vatsa ja kiinteytynyt olemus. Nimenomaan se, että voi pitää mitä tahansa vaatteita miettimättä, mistä tulee yli tai pitääkö vetää mahaa sisään valokuvissa. Se on se tavoite. Ja no, tottakai se kesäkin on tulossa, ja mä tykkään käydä uimarannoilla ja mun odotukset kesälle 2013 on aika kovat (koska viime kesä ei ollut kovin hyvä) joten olis niin mahtavaa pystyä unohtamaan omat päänsisäiset paineet ulkonäöstä ja kävellä ylpeänä bikinit päällä.
Ja kuvan tekstiä mukaillen, siihen voi mennä kauan tai vähemmän kauan, mutta kyllä mä oon nyt saanut sellaisen fitness - kärpäsen pureman, että uskon tulevaan. Oon ennenkin saanut näitä hetkellisiä päähänpistoja, mutta niistä on aina puuttunut se hyvä olo ja energisyys, joka nyt on ollut vahvasti kuvioissa. Tuntuu hyvältä tehdä paljon, olla aktiivinen, toimia, liikkua, jaksaa ja pitää itsestään huolta! Se riittää, että aloittaa. Jokainen kilometri ja lihasrutistus on eteenpäin. Jokainen kerta kun valitsee rappuset hissin sijaan. Jokainen kerta kun jättää suklaapatukan kauppaan. Mun mielestä ihmiskeho ja -mieli on niin upea ja mieletön asia, että mä haluan ainakin nähdä, mihin pystyn henkisesti ja fyysisesti.
Onko lukijoilla kokemusta fitness - kärpäsen puremasta?
