sunnuntai 8. syyskuuta 2013

Journalistiikan ja viestinnän pääsykokeista

Journalistiikan ja viestinnän tutkinto-ohjelma, University of Tampere. Onpa virallisen kuuloista.

Käytännössä Tampereen yliopistossa tilastojen mukaan suosituimpia hakukohteita (2013) ovat kauppatieteet, hallintotieteet, kasvatustieteet (luokanopettaja), englanti, lääketieteet ja journalistiikka. Tänä vuonna yllättäjänä oli mun mielestä sosiaalitieteet, joihin oli myös yli tuhat hakijaa. Käytännössä mitään sisäänpääsyprosentteja en ole laskenut enkä tietoa niistä löytänyt, mutta Tampereen yliopiston sivuilta löytyy tilastot kaikkiin koulutusaloihin (hakeneet, kokeissa olleet, sisäänpäässeet, pisteet).

Journalistiikan ja viestinnän tutkinto-ohjelmaan kuuluu journalistiikan, puheviestinnän ja kuvajournalismin väylät. Eniten populaa otetaan sisälle journalistiikkaan (39), toisiksi eniten puheviestintään (20) ja vähiten kuvajournalismiin (6). Kaikki tekevät saman pääsykokeen, mutta halutessaan puheviestintään täytyy tehdä pääsykokeen lisäksi toinen koe ja osallistua haastatteluun. Kuvajournalistit tekevät pääsykokeen lisäksi ennakkotehtävät. Tutkinto-ohjelmista valmistutaan yhteiskuntatieteiden kandidaatiksi, ja maisteriksi voi valmistua joko yhteiskuntatieteiden maisteriksi tai filosofian maisteriksi. Maisterititteli riippuu siis siitä, että erityttääkö kandin jälkeen opintojaan esimerkiksi teatterin ja draaman, puheviestinnän tai vaikkapa mediakulttuurin puolelle. 

Tampere oli mulle selvä valinta sen takia, että Hämeenlinnasta Tampereelle muuttaminen on ollut yksi parhaita asioita mun elämässä, ja täältä en ihan heti pois haluaisi lähteä. Senpä takia olinkin vähän paniikissa, kun ennen yliopiston tuloksia sain tiedon siitä, että mut oli hyväksytty Hämeenlinnan Ammattikorkeakoulun Hamkin Muotoilun koulutusohjelmaan. Totta kai olisin ottanut paikan vastaan, jos en olisi päässyt Tampereelle, mutta kyllä se silti mietitytti, että pitikö muuttaa Tampereelle vain päästäkseen takaisin kotikaupunkiinsa. No, onneksi sattuma/kohtalo oli määrittänyt eri suunnitelmat mun kohdalleni.

Pääsykoemateriaaleina oli Janne Seppäsen ja Esa Väliverrosen kirja Mediayhteiskunta (sivuja noin parisataa), joka oli oikeasti hyvä kirja. Lisäksi nettiin tuli muistaakseni n. kuukausi ennen pääsykokeita viisi artikkelia (sivuja yhteensä noin sata). Lukemista oli siis kohtuullinen määrä, pelkäsin että niitä olisi ollut enemmänkin. Artikkelit olivat tutkijoiden/opettajien kirjoittamia, joista osa oikeastikin työskentelee Tampereen yliopiston CMT:n (Communication, Media and Theatre) yksikössä. Artikkelit on luettavissa täällä.

Pääsykokeisiin valmistautuminen oli mulle täysin uutta ja vierasta. Lukion jälkeen (kirjoitin ylioppilaaksi siis vuonna 2012 ja pidin yhden välivuoden) en hakenut yliopistoon, joten en tiennyt yhtään mitä odottaa. Riittääkö aika? Opiskelenko ihan väärin? Olenko valmistautunut liikaa, liian vähän, en ollenkaan niin kuin pitäisi? Osaanko enää kirjoittaa esseetä, argumentoida tai vertailla? Miten jaksan kirjoittaa neljä tuntia putkeen kovalla tahdilla, kun ylioppilaskirjoituksistakin on jo aikaa vuosi? Teenkö ihan turhaa työtä, kun pänttään kirjastossa ja tieto ei meinaa mennä päähän vaikka kuinka yrittäisi?

En käynyt valmennuskurssia. En oikeastaan edes harkinnut valmennuskursseja koska ne ovat niin kalliita. Halusin myös ensin katsoa, mihin puhtaasti kotona yksin opiskelu riittää. Tilasin kuitenkin Eximian itseopiskelupaketin, joka maksoi muistaakseni noin sata euroa. Paketissa oli tiivistelmä kirjasta, tiivistelmät artikkeleista, harjoitustehtäviä ja niihin vastaukset. Itseopiskelupaketin taso oli juuri ja juuri kohtuullinen hintaansa nähden - joskus nopealla tahdilla tehdyt tiivistelmät ja harjoitustehtävät oli täynnä kirjoitusvirheitä ja jopa asiavirheitä, mutta toisaalta esimerkiksi yhden hankalan artikkelin kohdalla Eximian paketti oli hyödyllinen, sillä se toi ne tarvittavat näkökulmat joita en olisi muuten osannut itse poimia.

© tumblr
Lukemisen aloitin tammikuussa, ja pääsykokeet olivat toukokuun puolessa välissä. Aikaisin aloitin, mutta toisaalta mulla oli vähän malttamaton olo materiaalin suhteen. Halusin päästä lukemaan ja katsoa, mistä on kyse ja onko mulla mahdollisuuksia. Luin ensin kirjan kerran saadakseni siitä yleiskuvan. Sen jälkeen luin kirjan toiseen kertaa ajatuksella. Tässä vaiheessa oltiinkin jo helmikuun puolella reippaasti. Taisi olla peräti maaliskuuta, ennen kuin aloitin tekemään kirjasta muistiinpanoja. Muistiinpanot on mulle luontainen tapa opiskella. Tein kirjan joka luvusta yhteenvedon ja kirjoitin ylös kaikki käsitteet, jotta ne oli helppo tarkistaa kun ei muistanut jotain tiettyä käsitettä. Yhteenvetojen tekemisen jälkeen taisin kirjoittaa kaiken vielä kerran uudestaan, hieman eri tavalla. Tässä vaiheessa artikkelitkin jo julkaistiin, ja tajusin että työtä on vielä paljon edessä ja pieni paniikkikin iski. Kotona lukiessani hengasin vain facebookissa tai kissojen kanssa, joten siirryin viimeisinä viikkoina kirjastoon lukemaan.

Artikkelien kanssa tein samalla lailla kuin kirjankin. Ensin luin ne kertaalleen, sitten ajatuksella, sitten tein muistiinpanoja ja käsitteenmäärittelyä, ja lopulta mind mapit sekä kirjan jokaisesta luvusta että artikkeleista. Kuulostaa siltä, että olisin tehnyt hulluna hommia - todellisuudessa kirjoittaminen on mulle helpompaa ja tehokkaampaa kuin pänttäämislukeminen. Kaikkia varmaan kiinnostaa myös se, kuinka paljon aikaa päivässä käytin lukemiseen. Aktiivisesti opiskelin materiaaleja siis helmi-, maalis ja huhtikuun ja hieman toukokuun alusta. Viikoittain oli yksi tai kaksi vapaapäivää (joskus kolmekin, jos viikonloppu oli täynnä menoa). Päivässä luin noin 1-3 tuntia. Kirjastossa viihdyin tasan kerran sen kolme tuntía, muutoin aina vähemmän. Loppuaikoina tahti kiristyi tietysti, mutta koetta edellisenä päivänä en koskenutkaan kirjoihin tai artikkeleihin.  Eli jos osa lukee pitkään ja paljon, ja osa lyhyen aikaa ja vähän, niin mä asetun mielestäni aikalailla siihen keskikastiin tässä asiassa.

© tumblr

Pääsykoepäivä tuli liian nopeasti vastaan, ja viimeiset päivät panikoin ja yritin pitää mielen tyynenä. Pääsykoeaamuna vatsassa tuntui olevan tiiliskivi ja perhosia. Ihmisiä oli paljon (se liki viisisataa tosiaan..) ja istuessani omassa salissani ja katsoessani sitä väenpaljoutta muhun iski se tosiasia, että samanlaisia täysiä koesaleja oli vielä neljä lisää, ja kaikki taistelemassa niistä tarjolla olevista opiskelupaikoista. Itse saliin sai viedä laukun, joka piti jättää seinustalle. Mukaan pöydälle sai ottaa kirjoitusvälineet, henkkarit ja oman harkinnan mukaan eväät/vesipullon. Itse kirjoitusasentohan ei ollut mikään maailman paras luentosalin penkeillä, mutta ajoi ihan asiansa. Kun koe jaettiin, kävin sen ensin läpi. Ensin tuli helpotus, sitten paniikki ja sitten päätin vain lähteä yksi kerrallaan tehtäviä tekemään.

Itse kokeen voitte nähdä täältä. Ei siitä oikeastaan sen enempää ole mulla sanottavaa, kuin se, että tehtävä 1 eli A osa määritti sen, että jatkoivatko tarkistajat kokeen lukemista pidemmälle. Vain tietyltä määrältä ihmisiä tarkistettiin myös loppukoe, eli jos ei osannut ekaa tehtävää, tippui pelistä pois. Eka tehtävä oli tällä kertaa käsitteenmäärittelyä, joka perustui täysin kirjaan. Se olikin ainoa tehtävä, joka perustui kirjaan, ja loput artikkeleihin. Lyhyesti jos sanon kokeesta plussat ja miinukset, niin plussaa oli ehdottomasti se, että kokeessa oli monipuolisia tehtäviä (esim kolumnin kirjoittamista odotin innolla koska siitä mulla on kokemusta aika paljon). Miinuksena kirjan suppea hyödyntäminen kokeen tehtävissä. Myös sen voin sanoa, että kokeessa mokasin täysin viimeisen tehtävän, sillä se oli artikkelista, jonka osasin huonoiten. Mokaamisella tarkoitan siis todella mokaamista, eli sekoitin teoriat ja teoreetikot, en muistanut oleellisia asioita vaan selitin liibalaabaa. Taisin jopa keksiä jonkun oman teoreetikon nimen sinne joukkoon. Kokeen jälkeen arvelin, että mahdollisuuteni menivät siinä. Onneksi näin ei kuitenkaan ollut, ja se on varmaan helpottava tieto myös muille. Vaikka kuinka mokaa jonkun tehtävän, niin muiden tehtävien mennessä hyvin on edelleen mahdollisuudet päästä sisälle. Niin joo, ja kokeesta lähdin kolmen ja puolen tunnin jälkeen, mutta se johtunee ihan siitä, että olen aina ollut nopea kirjoittamaan. Yhteensä koeaikaa on neljä tuntia. Aika riitti siis ainakin mulle hyvin.

© tumblr
Pääsykoetulokset tulivat kaksi päivää ennen mun synttäreitä, eli 9.7. Ajattelin, että jos ja kun en nyt pääse ekalla kerralla sisälle, niin joskus vielä pääsen - jos jotain haluan, teen yleensä asian eteen töitä niin paljon, että saavutan sen. Tottakai toivoin, että joku ihmeellinen onni ja planeettojen suotuisat asemat auttaisi mut sisälle heti nyt, mutta oikeasti en uskonut siihen. Kyllä meinasi tää tyttö lentää tuolilta alas kun tulokset tuli yliopistohaku.fi sivuille yöllä. Aamulla tarkistin asian vielä yliopiston sivuilta ja päivällä postiluukusta kolahtikin paksu kirje. Fiilis oli uskomaton ja tuntui todella siltä, että työnteko kannatti ja pitkän prosessin aikana koettu päättäväisyys ja parhaansa tekeminen auttoi.

Yliopiston alkamista jännitin paljon, koska tiesin että kaikki olisi uutta ja opeteltavaa riittäisi. Tiesin, että meidän tutkinto-ohjelmaan olisi hyväksytty vain pääsääntöisesti sosiaalisia ja ulospäinsuuntautuneita ihmisiä, mutta kyllä silti jännitti, millaisia ihmisiä tulen kohtaamaan, ja joiden kanssa työskentelemään. Kaikki on onneksi mukavia ja hyviä tyyppejä! Lukujärjestykset saa koota itse ja myös sivuaineet eli nykyään valinnaisiksi aineiksi kutsuttavia opintoja saa koota itse mielensä mukaan. Itse ajattelin lukea teatterin ja draaman tutkimusta, sosiaalitieteitä, puheviestintää ja tietotekniikkaa journalistiopintojen lisäksi.

Opiskelun sisällöstä on jonkun verran meille kerrottu, ja todella käytännönläheiseltä vaikuttaa. Tänä vuonna alkaa kursseja, joissa käydään läpi eri juttutyyppejä haastatteluista reportaaseihin ja kirjoitetaan myös niitä. Kaikki opetussuunnitelmat löytää Tampereen yliopiston sivuilta, jos haluaa katsella tutkintojen rakenteita. Tokana vuonna me kuulemma päästään sitten ihan tekemään harjoitustoimituksessa monen kuukauden ajan Utain - lehteä ja televisio- sekä radiokursseille. Yliopistolla toimii mm. oma radiokanava Moreeni (kuuluvuus 50km Tampereelta joka suuntaan). Eli todella mielenkiintoista opiskelua luvassa ! :)

Toivottavasti tästä kirjoituksesta olisi jollekin journalistiikan opiskelusta haaveilevalle jotain hyötyä. Itse en löytänyt netistä juuri ollenkaan käytännön tietoa ja kokemuksia viime keväänä, joten mietin, että tällainen postaus voisi olla ihan mielenkiintoista luettavaa. Saa kysyä ja kommentoida, ja aion kyllä kirjoitella opintojen edetessäkin tutkinnon suorittamisesta lisää! :)

- Noora 


8 kommenttia:

  1. Kivan olonen blogi sulla, jatka samaan malliin! :)

    www.sonjakorpela.blogspot.fi

    VastaaPoista
  2. Kiitos MIELETTÖMÄSTI tästä postauksesta <3 Oon hakemassa just tänne! Eilen sain kirjan ekan lukukiekan loppuun ja tänään aloitin muistiinpanojen tekemistä. Välivuodella oon minäkin, joten pystyin aloittamaan pääsykokeisiin valmistautumisen aikaisemmin kuin vuosi sitten (jolloin en tosin vielä hakenut journalistiikkaan, joten eka hakukerta edessä). Tää postaus antoi motivaatiota ja uskoa itseeni! Kiitos vielä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos ihanasta kommentistasi! Tosi kiva kuulla, että jollekin on ollut tästä hyötyä. Tsemppiä lukemiseen ja onnea pääsykokeisiin! ^^

      Poista
  3. Voi että, olen niin kateellinen. Hain viime vuonna opiskelemaan tänne ja tyhmyyksissäni en tajunnut edellisen vuoden valintakoetta katsoa, ja kun käsitteenmäärittelytehtävä pamahti, niin enhän minä mitään osannut... Kokeesta sain siis yhden pisteen, kun eivät tarkastaneet A-osiota pidemmälle.

    Tasan kahden kuukauden päästä olisi pääsykoe tuonne, mutta en tiedä uskallanko hakea. Pakko hakea johonkin, mutta ei tuu aika riittämään millään lukemiseen!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Auts, ymmärrän, että jos ei ollut varautunut, niin A-osa saattoi tulla järkytyksenä! Tosin en itsekään ajatellut, että se rajoittuisi vain käsitteisiin. Luulin, että siinä olisi jotain enemmän ja laajempaa, mutta aika pikkutarkkaahan se oli.

      Sanoisin kuitenkin, että kannattaa ehdottomasti hakea uudelleen! Edes yrittää. Joka kerta on kuitenkin hyödyksi jotenkin:) ja koskaanhan ei tiedä, että pääseekö sisälle. Se voi olla sun vuoros just tänä vuonna!

      Poista
  4. Moi! Löysin tän sun jutun kun googlailin kokemuksia kyseisistä kokeista. Haluisin kysyä sellaista, että harjoittelitko erikseen eri lehtijuttutyyppien kirjoittamista vai keskityitkö noihin materiaaleihin? :) Mietin vaan, että osaanko kirjoittaa esim. kolumnia vaikka tää kirjan teoria oisikin hallussa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. En harjoitellut eri juttutyyppien kirjoittamista, koska mulla on kokemusta kolumnien kirjoittamisesta ja oon ollut työharjoittelussa yläasteella lehdessä. Ajattelin, että pärjään niillä tiedoilla.

      Kolumnitehtävä on aika yleinen - kannattaa varautua henkisesti siihen. Harjoitella voi vaikka kokeilemalla kirjoittaa jostain itselle henkilökohtaisesta/vihastuttavasta/ihastuttavasta aiheesta tai vaikka etsiä jostain lehdestä joku kolumni, jonka kanssa olet eri mieltä, ja sitten kirjoittaa samasta aiheesta parempi. Tällaisilla harjoituksilla voi virittäytyä henkisesti!

      Jos kolumni tuntuu pelottavalta/vieraalta kirjoitusmuodolta, niin antaisin vinkiksi sen, että anna oman äänesi kuulua ja tuo se persoonallisella tavalla esille. Kolumnissa voi leikitellä kielellä (kieliopin mukaan, tietysti) ja tärkein on tosiaan se kirjoittajan oma ääni ja mielipide - jos sen saa näkymään ja kuulumaan perustellusti, niin kasassa on yleensä hyvä kolumni:)

      Poista

Jätä tarinasi ja kommenttisi <3