Vostokin fuksiaiset 2013

Journalismin ja viestinnän ainejärjestö Vostok eli Voimakkaasti sitoutumaton toimittajakoulu järjestää varsinkin meille uusille opiskelijoille eli fukseille opiskelujen alussa paljon tapahtumaa tutustumisen (lue: juhlimisen ja juomisen) merkeissä. Tähän mennessä meillä on ollut muun muassa fuksipiknik, leffa-ilta ja sauna-ilta ja monia muita, joita en kaikkia edes muista. Monet ainejärjestöt ovat todella aktiivisia mikä on mun mielestä tärkeää, ja meidänkin Vostok saa kiitettävän kaikkien tapahtumien järjestämisestä :-) Tärkein tapahtuma tähän mennessä oli nuo viime torstaina olleet fuksiaiset.

Teemana meille annettiin viidakko, ja sehän tarkoitti sitä, että mä halusin olla leopardi. Yllättäen. Mulla on viime aikoina muutenkin ollut lepardikuume, oon ostanut kirppariltakin varmaan kolmet eri leopardipaidat lähiaikoina...

 

Kävin ostamassa Punanaamiosta tollasen setin jossa oli korvat, rusetti ja häntä. Häntää pidän vasemmassa kädessä, sitä ei oikein huomaa tuosta kuvasta. Olin kuitenkin pitkin iltaa säpsynä, kun pelästyin tuota häntää kun näin sen koko ajan jostain sivusilmällä roikkumassa persauksesta :D haha. 

 Villi viidakkotiimi ! Oli kyllä tosi hienoa panostusta kaikilta, kokovartaloleijonapukuja ja itsetehtyjä kasvomaalauksia. Meikä tönöttää tuossa alarivillä kolmantena oikealta. 

 Tuutorit olivat siis järjestäneet leikkimielisiä ja hauskoja rasteja pitkin Tampereen keskustaa, joita kiersimme ryhmissä. Parhaat ryhmät palkittiin, ja tuutoreiden lahjominen erinäisillä miellyttävillä tuotteilla (viini, tupakka, mäkkärin juustohampparit:D) oli sallittua ja pisteitä kerryttävää. Laukontorilla meidän piti keksiä viidakkotanssi ja etsiä ohikäveleviä ihmisiä tanssimaan meidän kanssa. Keskustorilla etsittiin random ihmisiä meidän kanssa viidakkoaiheisiin pantomiimikuviin ja Koskipuistossa meidän piti koristella pahvinen gorilla omilla hiuksillamme/karvoillamme:D lahjoitin kyllä muutaman haivenen tästä tukasta sinne ;D

Kuva ja muokkaus © Silja Viitala

Ihmiset suhtautuivat meihin pääasiassa hyvin, vaikka joitain oli tosi vaikea eli mahdoton suostutella esimerkiksi tanssimaan meidän kanssa (ja hei mä oon sentään feissannut yli vuoden niin kadulla kuin ovilla, että ei ainakaan kommunikaatiotaidoista jäänyt kiinni :D !). Mutta tosiaan 95% suhtautui meihin huumorilla, kun pompittiin kummallisen näköisinä ja pienessä hiprakassa siellä pitkin poikin teitä ja katuja.

© Silja Viitala
ps. häntä :--D

Kierroksen jälkeen mentiin YTHS:n saunalle jossa oli uima-allas. Siellä chillailtiin ja juotiin ja valmistauduttiin lähtemään baariin. Osa lähti Klubille vaihtoehtobileisiin ja osa lähti Tivoliin Kolmioihin eli bileisiin, jotka järjestävät hallintotieteiden ainejärjestö Staabi, tuotantotalouden kilta Indecs ja tietojenkäsittelytieteiden ainejärjestö Luuppi. Itse lähdin Tivoliin. Meno ei ollut ihan niin crazy kuin vuoden ekoissa haalaribileissä Viihdemaailma Ilonassa oli, mutta haalaribileissä se meno olikin jo liikaa siihen nähden, että olin itse vain kevyessä huppelissa :D

Noihin yleisiin opiskelijabileisiin yökerhoissa pitää mun kokemuksen mukaan mennä hyvässä ja tukevassa bilehumalassa, jos aikoo hymyssä suin kestää koko illan lasinsiruja lattialla, joka on tahmea kuin kärpäspaperi, ihmismassaa jossa klaustrofobinen saa oireita välittömästi, ja humalaisia, hulluja opiskelijoita :D Ainakin mulla on vielä alussa mennyt haalaribileet ja kolmiot sillä lailla että oon ollut paikalla uteliaisuudesta, koska kaikki on uutta ja haluaa nähdä, mistä kaikessa on kyse. Mutta voin kyllä kuvitella, että sitten kun tentit painaa päälle ja stressinlievitystä kunnon bilettämisen merkeissä kaipaa, niin suunta on kyllä selvä:D Muutenkin yliopiston bileet Tampereella on kyllä ollut maineensa veroisia, ja niitä riittää miltei joka viikonpäivälle:)

Summa summarum, fuksiaiset oli once in a lifetime kokemus ja nyt vaan seuraavia juhlia odottelemaan :) !

Millaisia kokemuksia teillä on korkeakouluopiskelijoiden näkymisestä Tampereen yöelämässä? Suunnistatteko itsekin opiskelijabileisiin vai saako haalarikansa teissä välittömästi vihantunteita aikaan? :D

Kesämuistoja

Syksy on kovaa vauhtia tulossa, joten siksi ajattelin että olisi kiva muistella mennyttä kesää.  Tässä joitain otoksia kesän varrelta ! 

Mansikat. You just gotta love them. Kun ostaa ekat mansikat, niin kesä alkaa. Niin se on ollu mulla jo monta vuotta :) Kesäisin syön näitä niin paljon kuin kehtaa. Paras yhdistelmä on varmaan vaniljajäätelö ja mansikat <3

 

Grilliruoka. Ostettiin grilli ekaa kertaa, ja laitettiin se parvekkeelle tönöttämään. Grillattiin oikeasti liian vähän kesän aikana, ehkä 3-4 kertaa. Enemmänkin olis maistunut, ja vatsa olis varmaan myös samalla kasvanut.. :D täydellinen grilliruoka-annos on mun mielestä kanapihvi, fetasalaattia,  halloum - juustoa ja kylmä lonkero.

 Festarit. Tänä kesänä päädyin käymään Summer Up - festareilla ja Wanaja - festareilla. Perinteisessä Wanajassa kokeiltiin sumopainia, ja se oli ihan superhauskaa :D Kaaduin monta kertaa niin, etten vaan enää päässyt ylös tuon puvun kanssa  (alkoholilla ei vaikutusta asiaan, krhmm...) Wanajan esiintyjälista oli taas aika laaja, kaikkea Ismo Alangosta Cheekiin.

Summer Upissa olin parhaiden tyttökavereiden kanssa. Meillä oli mahtava nelikko ja superhauskaa! Lahdessa ei ollut kukaan käynyt aikaisemmin, joten oli vähän etsimistä ja hakemista, mutta löydettiin festarialueelle ja takaisin keskustaan. Musiikkia ehdittiin kuunnella jonkun verran, mutta pääasiassa juoruiltiin ja chillailtiin ja pidettiin hauskaa. Vaikka oltiin jo kymmenen tuntia oltu festareilla, niin lähdettiin silti Lahden yöelämään ja tanssittiin jalkamme puhki. Näitä reissuja lisää! :)

Päiväreissu Tallinnaan. Lähdettiin maanantaina huonosti nukutun viikonlopun jäljiltä. Päästiin matkaan halvalla, ja köyhänä opiskelijana ainakin ajattelin että kun tuon sieltä muutaman laatikon, niin ne riittää seuraavaks vuodeks. Sinällään tuo viinanhakukulttuuri kyllä jotenkin ärsyttää mua, mutta lähdin kuitenkin reissuun:) seura oli hyvää mutta tuun aina huonovointiseks laivalla. Päivä oli kirkas ja tyyni, ja mua väänsi vatsasta koko ajan. Huoh:D

Hauska sattumus tapahtui terminaalissa, kun odotettiin Tallinnassa että päästään laivaan. Muu seurue lähti käymään vessassa ja mä jäin yksin penkille istumaan omieni ja muiden juomien kanssa. Aloin ihmetellä, kun vanha mies, kamera kaulassa ja vyölaukku lanteilla, tuijotti mua pitkään ja tuli sitten juttelemaan. Papparainen oli saksasta ja sanoi heti, että sä taidat olla Suomesta, viitaten juomien määrään. Repesin nauramaan ja yritin selittää, että juomat eivät ole pelkästään minun ja että ne riittävät todella pitkäksi aikaa meille. Papparainen ei uskonut ja näytti huvittuneelta. Keskustelimme hetken ja jossain vaiheessa tajusin, että saksalainen seurue oli kuvannut kaiken videokameralle. Siinäpä taas hyvää turistimatskua suomalaisista! :D

Särkänniemi ja delfinaario.  Asutaan lähellä Särkänniemeä, joten pakkohan siellä oli käydä. Delfiinit on aivan ihastuttavia, on aina pakko käydä kattomassa se niiden esitys. Pure love ! 

 Naantali Spa Hotel. Säästettiin rahaa ja lähdettiin yhdeksi yöksi Naantaliin. Kaksi yötä olis ollu kivempi, mutta sitten olis tullu jo liian kalliiksi. Tyyris hotelli, mutta hulppea ja hieno. Käytiin vanhassa kaupungissa, joka on aina tunnelmallinen. Uitiin, juotiin terassisiideriä ja syötiin hyvin. Naantali on tosi kaunis kaupunki mun mielestä :)

 Synttärit. Oon keskikesän lapsi ja täytin 20 vuotta tänä kesänä. Sitä juhlistettiin ystäväpiirin kanssa. Oliko ikäkriisiä? Oli. :D Tajusin olevani puolessa välissä matkalla kohti neljääkymppiä. Huih!

Viimeeksi mulla on ollut näin hyvä kesä vuonna 2010, kun olin 17 - vuotias. Toivon, ettei kesät mee mulla kolmen vuoden sykleissä, vaan että ens kesäkin vois olla yhtä hyvä kuin tää.

Tältä näytti mun kesä kuvina pääpiirteissään, entäs teidän kesät? Onko teille jokainen kesä yhtä hyvä, vai havaitsetteko myös jonkunlaista vaihtelua asiassa ?

Journalistiikan ja viestinnän pääsykokeista

Journalistiikan ja viestinnän tutkinto-ohjelma, University of Tampere. Onpa virallisen kuuloista.

Käytännössä Tampereen yliopistossa tilastojen mukaan suosituimpia hakukohteita (2013) ovat kauppatieteet, hallintotieteet, kasvatustieteet (luokanopettaja), englanti, lääketieteet ja journalistiikka. Tänä vuonna yllättäjänä oli mun mielestä sosiaalitieteet, joihin oli myös yli tuhat hakijaa. Käytännössä mitään sisäänpääsyprosentteja en ole laskenut enkä tietoa niistä löytänyt, mutta Tampereen yliopiston sivuilta löytyy tilastot kaikkiin koulutusaloihin (hakeneet, kokeissa olleet, sisäänpäässeet, pisteet).

Journalistiikan ja viestinnän tutkinto-ohjelmaan kuuluu journalistiikan, puheviestinnän ja kuvajournalismin väylät. Eniten populaa otetaan sisälle journalistiikkaan (39), toisiksi eniten puheviestintään (20) ja vähiten kuvajournalismiin (6). Kaikki tekevät saman pääsykokeen, mutta halutessaan puheviestintään täytyy tehdä pääsykokeen lisäksi toinen koe ja osallistua haastatteluun. Kuvajournalistit tekevät pääsykokeen lisäksi ennakkotehtävät. Tutkinto-ohjelmista valmistutaan yhteiskuntatieteiden kandidaatiksi, ja maisteriksi voi valmistua joko yhteiskuntatieteiden maisteriksi tai filosofian maisteriksi. Maisterititteli riippuu siis siitä, että erityttääkö kandin jälkeen opintojaan esimerkiksi teatterin ja draaman, puheviestinnän tai vaikkapa mediakulttuurin puolelle. 

Tampere oli mulle selvä valinta sen takia, että Hämeenlinnasta Tampereelle muuttaminen on ollut yksi parhaita asioita mun elämässä, ja täältä en ihan heti pois haluaisi lähteä. Senpä takia olinkin vähän paniikissa, kun ennen yliopiston tuloksia sain tiedon siitä, että mut oli hyväksytty Hämeenlinnan Ammattikorkeakoulun Hamkin Muotoilun koulutusohjelmaan. Totta kai olisin ottanut paikan vastaan, jos en olisi päässyt Tampereelle, mutta kyllä se silti mietitytti, että pitikö muuttaa Tampereelle vain päästäkseen takaisin kotikaupunkiinsa. No, onneksi sattuma/kohtalo oli määrittänyt eri suunnitelmat mun kohdalleni.

Pääsykoemateriaaleina oli Janne Seppäsen ja Esa Väliverrosen kirja Mediayhteiskunta (sivuja noin parisataa), joka oli oikeasti hyvä kirja. Lisäksi nettiin tuli muistaakseni n. kuukausi ennen pääsykokeita viisi artikkelia (sivuja yhteensä noin sata). Lukemista oli siis kohtuullinen määrä, pelkäsin että niitä olisi ollut enemmänkin. Artikkelit olivat tutkijoiden/opettajien kirjoittamia, joista osa oikeastikin työskentelee Tampereen yliopiston CMT:n (Communication, Media and Theatre) yksikössä. Artikkelit on luettavissa täällä.

Pääsykokeisiin valmistautuminen oli mulle täysin uutta ja vierasta. Lukion jälkeen (kirjoitin ylioppilaaksi siis vuonna 2012 ja pidin yhden välivuoden) en hakenut yliopistoon, joten en tiennyt yhtään mitä odottaa. Riittääkö aika? Opiskelenko ihan väärin? Olenko valmistautunut liikaa, liian vähän, en ollenkaan niin kuin pitäisi? Osaanko enää kirjoittaa esseetä, argumentoida tai vertailla? Miten jaksan kirjoittaa neljä tuntia putkeen kovalla tahdilla, kun ylioppilaskirjoituksistakin on jo aikaa vuosi? Teenkö ihan turhaa työtä, kun pänttään kirjastossa ja tieto ei meinaa mennä päähän vaikka kuinka yrittäisi?

En käynyt valmennuskurssia. En oikeastaan edes harkinnut valmennuskursseja koska ne ovat niin kalliita. Halusin myös ensin katsoa, mihin puhtaasti kotona yksin opiskelu riittää. Tilasin kuitenkin Eximian itseopiskelupaketin, joka maksoi muistaakseni noin sata euroa. Paketissa oli tiivistelmä kirjasta, tiivistelmät artikkeleista, harjoitustehtäviä ja niihin vastaukset. Itseopiskelupaketin taso oli juuri ja juuri kohtuullinen hintaansa nähden - joskus nopealla tahdilla tehdyt tiivistelmät ja harjoitustehtävät oli täynnä kirjoitusvirheitä ja jopa asiavirheitä, mutta toisaalta esimerkiksi yhden hankalan artikkelin kohdalla Eximian paketti oli hyödyllinen, sillä se toi ne tarvittavat näkökulmat joita en olisi muuten osannut itse poimia.

© tumblr

Lukemisen aloitin tammikuussa, ja pääsykokeet olivat toukokuun puolessa välissä. Aikaisin aloitin, mutta toisaalta mulla oli vähän malttamaton olo materiaalin suhteen. Halusin päästä lukemaan ja katsoa, mistä on kyse ja onko mulla mahdollisuuksia. Luin ensin kirjan kerran saadakseni siitä yleiskuvan. Sen jälkeen luin kirjan toiseen kertaa ajatuksella. Tässä vaiheessa oltiinkin jo helmikuun puolella reippaasti. Taisi olla peräti maaliskuuta, ennen kuin aloitin tekemään kirjasta muistiinpanoja. Muistiinpanot on mulle luontainen tapa opiskella. Tein kirjan joka luvusta yhteenvedon ja kirjoitin ylös kaikki käsitteet, jotta ne oli helppo tarkistaa kun ei muistanut jotain tiettyä käsitettä. Yhteenvetojen tekemisen jälkeen taisin kirjoittaa kaiken vielä kerran uudestaan, hieman eri tavalla. Tässä vaiheessa artikkelitkin jo julkaistiin, ja tajusin että työtä on vielä paljon edessä ja pieni paniikkikin iski. Kotona lukiessani hengasin vain facebookissa tai kissojen kanssa, joten siirryin viimeisinä viikkoina kirjastoon lukemaan.

Artikkelien kanssa tein samalla lailla kuin kirjankin. Ensin luin ne kertaalleen, sitten ajatuksella, sitten tein muistiinpanoja ja käsitteenmäärittelyä, ja lopulta mind mapit sekä kirjan jokaisesta luvusta että artikkeleista. Kuulostaa siltä, että olisin tehnyt hulluna hommia - todellisuudessa kirjoittaminen on mulle helpompaa ja tehokkaampaa kuin pänttäämislukeminen. Kaikkia varmaan kiinnostaa myös se, kuinka paljon aikaa päivässä käytin lukemiseen. Aktiivisesti opiskelin materiaaleja siis helmi-, maalis ja huhtikuun ja hieman toukokuun alusta. Viikoittain oli yksi tai kaksi vapaapäivää (joskus kolmekin, jos viikonloppu oli täynnä menoa). Päivässä luin noin 1-3 tuntia. Kirjastossa viihdyin tasan kerran sen kolme tuntía, muutoin aina vähemmän. Loppuaikoina tahti kiristyi tietysti, mutta koetta edellisenä päivänä en koskenutkaan kirjoihin tai artikkeleihin.  Eli jos osa lukee pitkään ja paljon, ja osa lyhyen aikaa ja vähän, niin mä asetun mielestäni aikalailla siihen keskikastiin tässä asiassa.

© tumblr

Pääsykoepäivä tuli liian nopeasti vastaan, ja viimeiset päivät panikoin ja yritin pitää mielen tyynenä. Pääsykoeaamuna vatsassa tuntui olevan tiiliskivi ja perhosia. Ihmisiä oli paljon (se liki viisisataa tosiaan..) ja istuessani omassa salissani ja katsoessani sitä väenpaljoutta muhun iski se tosiasia, että samanlaisia täysiä koesaleja oli vielä neljä lisää, ja kaikki taistelemassa niistä tarjolla olevista opiskelupaikoista. Itse saliin sai viedä laukun, joka piti jättää seinustalle. Mukaan pöydälle sai ottaa kirjoitusvälineet, henkkarit ja oman harkinnan mukaan eväät/vesipullon. Itse kirjoitusasentohan ei ollut mikään maailman paras luentosalin penkeillä, mutta ajoi ihan asiansa. Kun koe jaettiin, kävin sen ensin läpi. Ensin tuli helpotus, sitten paniikki ja sitten päätin vain lähteä yksi kerrallaan tehtäviä tekemään.

Itse kokeen voitte nähdä täältä. Ei siitä oikeastaan sen enempää ole mulla sanottavaa, kuin se, että tehtävä 1 eli A osa määritti sen, että jatkoivatko tarkistajat kokeen lukemista pidemmälle. Vain tietyltä määrältä ihmisiä tarkistettiin myös loppukoe, eli jos ei osannut ekaa tehtävää, tippui pelistä pois. Eka tehtävä oli tällä kertaa käsitteenmäärittelyä, joka perustui täysin kirjaan. Se olikin ainoa tehtävä, joka perustui kirjaan, ja loput artikkeleihin. Lyhyesti jos sanon kokeesta plussat ja miinukset, niin plussaa oli ehdottomasti se, että kokeessa oli monipuolisia tehtäviä (esim kolumnin kirjoittamista odotin innolla koska siitä mulla on kokemusta aika paljon). Miinuksena kirjan suppea hyödyntäminen kokeen tehtävissä. Myös sen voin sanoa, että kokeessa mokasin täysin viimeisen tehtävän, sillä se oli artikkelista, jonka osasin huonoiten. Mokaamisella tarkoitan siis todella mokaamista, eli sekoitin teoriat ja teoreetikot, en muistanut oleellisia asioita vaan selitin liibalaabaa. Taisin jopa keksiä jonkun oman teoreetikon nimen sinne joukkoon. Kokeen jälkeen arvelin, että mahdollisuuteni menivät siinä. Onneksi näin ei kuitenkaan ollut, ja se on varmaan helpottava tieto myös muille. Vaikka kuinka mokaa jonkun tehtävän, niin muiden tehtävien mennessä hyvin on edelleen mahdollisuudet päästä sisälle. Niin joo, ja kokeesta lähdin kolmen ja puolen tunnin jälkeen, mutta se johtunee ihan siitä, että olen aina ollut nopea kirjoittamaan. Yhteensä koeaikaa on neljä tuntia. Aika riitti siis ainakin mulle hyvin.

© tumblr

Pääsykoetulokset tulivat kaksi päivää ennen mun synttäreitä, eli 9.7. Ajattelin, että jos ja kun en nyt pääse ekalla kerralla sisälle, niin joskus vielä pääsen - jos jotain haluan, teen yleensä asian eteen töitä niin paljon, että saavutan sen. Tottakai toivoin, että joku ihmeellinen onni ja planeettojen suotuisat asemat auttaisi mut sisälle heti nyt, mutta oikeasti en uskonut siihen. Kyllä meinasi tää tyttö lentää tuolilta alas kun tulokset tuli yliopistohaku.fi sivuille yöllä. Aamulla tarkistin asian vielä yliopiston sivuilta ja päivällä postiluukusta kolahtikin paksu kirje. Fiilis oli uskomaton ja tuntui todella siltä, että työnteko kannatti ja pitkän prosessin aikana koettu päättäväisyys ja parhaansa tekeminen auttoi.

Yliopiston alkamista jännitin paljon, koska tiesin että kaikki olisi uutta ja opeteltavaa riittäisi. Tiesin, että meidän tutkinto-ohjelmaan olisi hyväksytty vain pääsääntöisesti sosiaalisia ja ulospäinsuuntautuneita ihmisiä, mutta kyllä silti jännitti, millaisia ihmisiä tulen kohtaamaan, ja joiden kanssa työskentelemään. Kaikki on onneksi mukavia ja hyviä tyyppejä! Lukujärjestykset saa koota itse ja myös sivuaineet eli nykyään valinnaisiksi aineiksi kutsuttavia opintoja saa koota itse mielensä mukaan. Itse ajattelin lukea teatterin ja draaman tutkimusta, sosiaalitieteitä, puheviestintää ja tietotekniikkaa journalistiopintojen lisäksi.

Opiskelun sisällöstä on jonkun verran meille kerrottu, ja todella käytännönläheiseltä vaikuttaa. Tänä vuonna alkaa kursseja, joissa käydään läpi eri juttutyyppejä haastatteluista reportaaseihin ja kirjoitetaan myös niitä. Kaikki opetussuunnitelmat löytää Tampereen yliopiston sivuilta, jos haluaa katsella tutkintojen rakenteita. Tokana vuonna me kuulemma päästään sitten ihan tekemään harjoitustoimituksessa monen kuukauden ajan Utain - lehteä ja televisio- sekä radiokursseille. Yliopistolla toimii mm. oma radiokanava Moreeni (kuuluvuus 50km Tampereelta joka suuntaan). Eli todella mielenkiintoista opiskelua luvassa ! :)

Toivottavasti tästä kirjoituksesta olisi jollekin journalistiikan opiskelusta haaveilevalle jotain hyötyä. Itse en löytänyt netistä juuri ollenkaan käytännön tietoa ja kokemuksia viime keväänä, joten mietin, että tällainen postaus voisi olla ihan mielenkiintoista luettavaa. Saa kysyä ja kommentoida, ja aion kyllä kirjoitella opintojen edetessäkin tutkinnon suorittamisesta lisää! :)

- Noora 

Ihan tavallinen Noora

Huh!  

Mua vähän pelottaa. Aion herätä kuolleista ja pitää blogia hengissä. Se ei niinkään pelota, koska pidän bloggaamisesta. Se pelottaa, minkälaisen reaktion uudistukset blogissa ja mun elämässä aiheuttaa teille lukijoille.

© tumblr

Haluan aloittaa puhtaalta pöydältä. Siksi poistin kaikki vanhat tekstit lukuunottamatta muutamia harvoja ja valittuja. Haluan myös tuoda esille sen, että olen aikalailla muuttunut siitä, mitä blogi oli esimerkiksi vuosi sitten, puhumattakaan pari vuotta sitten.

Tärkeä asia, mikä määritteli blogia aikoinaan oli goottius. Kasvoin siitä yli ja ympäri, se on ollutta ja mennyttä, niin kuin moni on varmaan huomannutkin. Ihmiset muuttuvat, ajat muuttuvat, ja bloginkin on muututtava. Goottityylin asuja, vaatteita ja kenkiä on ollut ihana hehkuttaa ja esitellä blogissa - siksi mietin pitkään, että ketä kiinnostaa enää lukea blogia, kun asut ja vaatteet eivät olekaan niin kohauttavia.

Asenteellisuus pukeutumisessa on kyllä tallella, mutta tyylini on nykyään paljon yksinkertaisempi. On muuten ollut aika pelottava prosessi muuttaa itsestään asioita, jotka ennen määritti mua. Punaiset hiukset, goottityyli, lävistykset, kapeakatseinen maailmankuva, monella tapaa jotenkin jonkun muurin taakse kätkeytynyt ihminen, jolla oli valtavat paineet olla jotain, mitä ei oikeasti ollut. Mitä on jäänyt jäljelle? Minä. Ja huomasin, että pidän siitä minästä, joka olen nyt. Enemmän kuin entisestä. Lopulta siis bloginkin suhteen totesin, että jos en riitä tällaisena kuin olen, niin sitten sille ei voi mitään. Onhan blogin tarkoitus kertoa muustakin, kuin pinnallisista asioista. Esittäminen ja turha hehkutus ei vie mihinkään. Huh. Nyt se on sitten sanottu ja tästä ei muuta kuin uudella tyylillä ja asenteella eteenpäin!
 

© tumblr

Ehkä yksi tärkeimmistä asioista, mitä viime aikoina on tapahtunut, on se, että pääsin opiskelemaan journalistiikkaa ja viestintää Tampereen yliopistoon. Blogi tulee varmasti käsittelemään nykyään myös yliopisto-elämää. Viime keväänä luin pääsykokeisiin ja kävin töissä, joten ajatukset oli aikalailla niissä kahdessa asiassa kiinni. Itse pääsykokeissa mokasin yhden tehtävän enkä ollut kokeessa läheskään loppuun asti. Olin varma, että seuraava välivuosi odottaa ja työnteko jatkuu, mutta yllätyksekseni pääsin sisälle. Pääsykokeista ja opiskelusta kerron myöhemmin lisää, sillä journalistiikka on aika suosittu tutkinto-ohjelma ja kiinnostanee varmaan ihmisiä? :)

Nyt tuntuu paljon enemmän siltä, että elämällä on oikea suunta ja kaikki menee niinkuin pitääkin. Palaset on loksahdelleet paikoilleen. Koti Tampereella, mies, kissat, yliopisto, uudet ja vanhat ystävät, opiskelijaelämää, oman itsensä hyväksymistä, terveyden ylläpitämistä, kirppareita, uusia tyylivalloituksia.. Toivottavasti jengi haluaa edelleen jatkaa lukemista.

- Se ihan tavallinen Noora