lauantai 7. syyskuuta 2013

Ihan tavallinen Noora

Huh!  

Mua vähän pelottaa. Aion herätä kuolleista ja pitää blogia hengissä. Se ei niinkään pelota, koska pidän bloggaamisesta. Se pelottaa, minkälaisen reaktion uudistukset blogissa ja mun elämässä aiheuttaa teille lukijoille.


© tumblr

Haluan aloittaa puhtaalta pöydältä. Siksi poistin kaikki vanhat tekstit lukuunottamatta muutamia harvoja ja valittuja. Haluan myös tuoda esille sen, että olen aikalailla muuttunut siitä, mitä blogi oli esimerkiksi vuosi sitten, puhumattakaan pari vuotta sitten.


Tärkeä asia, mikä määritteli blogia aikoinaan oli goottius. Kasvoin siitä yli ja ympäri, se on ollutta ja mennyttä, niin kuin moni on varmaan huomannutkin. Ihmiset muuttuvat, ajat muuttuvat, ja bloginkin on muututtava. Goottityylin asuja, vaatteita ja kenkiä on ollut ihana hehkuttaa ja esitellä blogissa - siksi mietin pitkään, että ketä kiinnostaa enää lukea blogia, kun asut ja vaatteet eivät olekaan niin kohauttavia.

Asenteellisuus pukeutumisessa on kyllä tallella, mutta tyylini on nykyään paljon yksinkertaisempi. On muuten ollut aika pelottava prosessi muuttaa itsestään asioita, jotka ennen määritti mua. Punaiset hiukset, goottityyli, lävistykset, kapeakatseinen maailmankuva, monella tapaa jotenkin jonkun muurin taakse kätkeytynyt ihminen, jolla oli valtavat paineet olla jotain, mitä ei oikeasti ollut. Mitä on jäänyt jäljelle? Minä. Ja huomasin, että pidän siitä minästä, joka olen nyt. Enemmän kuin entisestä. Lopulta siis bloginkin suhteen totesin, että jos en riitä tällaisena kuin olen, niin sitten sille ei voi mitään. Onhan blogin tarkoitus kertoa muustakin, kuin pinnallisista asioista. Esittäminen ja turha hehkutus ei vie mihinkään. Huh. Nyt se on sitten sanottu ja tästä ei muuta kuin uudella tyylillä ja asenteella eteenpäin!
 
© tumblr

Ehkä yksi tärkeimmistä asioista, mitä viime aikoina on tapahtunut, on se, että pääsin opiskelemaan journalistiikkaa ja viestintää Tampereen yliopistoon. Blogi tulee varmasti käsittelemään nykyään myös yliopisto-elämää. Viime keväänä luin pääsykokeisiin ja kävin töissä, joten ajatukset oli aikalailla niissä kahdessa asiassa kiinni. Itse pääsykokeissa mokasin yhden tehtävän enkä ollut kokeessa läheskään loppuun asti. Olin varma, että seuraava välivuosi odottaa ja työnteko jatkuu, mutta yllätyksekseni pääsin sisälle. Pääsykokeista ja opiskelusta kerron myöhemmin lisää, sillä journalistiikka on aika suosittu tutkinto-ohjelma ja kiinnostanee varmaan ihmisiä? :)

Nyt tuntuu paljon enemmän siltä, että elämällä on oikea suunta ja kaikki menee niinkuin pitääkin. Palaset on loksahdelleet paikoilleen. Koti Tampereella, mies, kissat, yliopisto, uudet ja vanhat ystävät, opiskelijaelämää, oman itsensä hyväksymistä, terveyden ylläpitämistä, kirppareita, uusia tyylivalloituksia.. Toivottavasti jengi haluaa edelleen jatkaa lukemista.

- Se ihan tavallinen Noora

8 kommenttia:

  1. Ihanaa kun alat taas kirjoittelemaan! On ollukin ikävä♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos!! <3 ajattelin myös alkaa lukea aktiivisemmin blogeja, mm. sun blogi on kyllä lukulistalla:)

      Poista
  2. Vaikka en sinua juuri tunne (mitä nyt samassa kaupungissa ja samalla asuinalueella vartuttiin ja oltiin samassa koulussa ala-aste,yläaste ja lukio) niin silti tuntuu että jossakin vaiheessa susta näkyi (näiden blogitekstien perusteellakin) jo silloin kun vielä aktiivisesti kirjoittelit, että olet siirtymässä ns. eteenpäin tuosta goottivaiheestasi. Sitten sua näki tuolla kadulla kävelemässä tai kaupassa ja huomasi että tyylisi oli huomattavasti "pehmeämpi" kuin aiemmin (vrt. vanhojentanssipukusi esim ;) )

    Toivon silti että et unohda sitä mikä "olet ollut" koska sellaisena Noorana monet sut täällä Hämeenlinnassa muistaa ja se tyyli on kuitenkin ollut aikoinaan ilmeisesti iso osa sun elämää ja muuta :)

    Ihana että kirjoitat taas :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hmm, jäin kyllä miettimään kuka olet! :)

      Ja siis, en halua unohtaa sitä millainen oon ollut - enkä häpeä sitä millään lailla. Toivottavasti tekstistä ei välity sellainen kuva. Päinvastoin oon tosi ylpeäkin siitä että mulla on ollu tosi tunnistettava tyyli (okei, tietysti Hämptön on pieni kaupunki verrattuna esim Tampereeseen, erottuminen on siellä paljon helpompaa). Niin hyvässä kuin pahassakin.

      Yritän siis sanoa, että kiitos kommentistasi, toit esille hyviä pointteja! :)

      Poista
  3. Olen huomannut, että monet ihmiset ovat hylänneet goottityylin viimeisen vuoden aikana. Sellaisetkin, jotka olivat henkeen ja vereen goottityylisiä ihmisiä. Tiedä sitten mistä johtuu. Ehkä goottialakulttuurin suosio on kokenut inflaation. Mene ja tiedä. Tärkeintä, että itse on tyytyväinen itseensä :)

    Itse taas yritin pukeutua hieman normaalimmin..ahdisti vain kokoajan, enkä tuntenut oloani kotoisaksi :D Yritin opetella käyttämään värejäkin, mutta ahdisti vain. Minusta tuntuu, että olisin tavallisen tyylin alla jotenkin piilossa, enkä oma itseni. Se voi näköjään mennä kummin päin tahansa :P

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tää on mun mielestä supermielenkiintoinen aihe. Siis tyyli, sen muuttuminen, kaikki genret ja erilaiset ihmiset:) tästä vois kirjoittaa vaikka kuinka monta postausta ja kommentit ihmisiltä asiaan tuo hyviä näkökulmia!

      Ja totta, se voi mennä miten päin vain. Toisaalta tuntuu, että omakuva verrattuna siihen miten muut näkevät ihmisen voivat olla hyvinkin erilaisia. Joku Gina Tricotin mustiin keinonahka- ja ristikuvioituihin vaatteisiin pukeutunut voi hyvinkin näyttää jonkun silmään goottivaikutteiselta, kun taas henkilöllä itsellään on täysin erilainen ajatus omasta tyylistä ja päinvastoin. Mutta se tyylien sekoittuminen ja rajojen hämärtyminen on mun mielestä tähän asti ollut hyvä asia.

      Itsekin saatan lähteä ulos edelleen hyvinkin tummanpuhuvana ja samoissa vaatteissa kuin pari vuotta sitten, en nimittäin ole todellakaan kaikista kuteista ja kengistä raaskinut luopua ^^

      Ehkä yritän siis sanoa varmaan vähän samaa kuin sä, että omaan silmään ja muiden silmiin voi näyttää täysin erilaiselta - sitä ei voi tietää, joten parasta on se, kun tuntee itse olonsa hyväksi. Se nimittäin näkyy koko maailmalle, kun ihminen on tyytyväinen. Kiitos kommentistasi! :)

      Poista
  4. Onkohan se sitä kun tulee vanhaksi niin ei enää jaksa kiinnostua ja panostaa samalla lailla niihin asioihin kuin ennen ? :D

    Itsellä kun kans ollut viime aikoina vähän se, että vaatekaappia uusiksi, yksinkertaisempaa, ehkä silti näyttävää, sitä hyvin tavallistakin, monikäyttöistä ja ehkä vihdoinkin "aikuismaista" .

    (:

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin, ehkä jossain määrin on tullut sellainen ajatusmalli että oli päällä sitä tai tätä niin hauskaa voi silti pitää ja ajatusmaailma ei pyöri enää niin paljoa pinnallisissa asioissa (niin kuin mulla teininä ainakin pyöri ja oli aina stressi ulkoisista seikoista).

      Yksinkertainen, näyttävä ja monikäyttöinen on kyllä hyviä avainsanoja:D !

      Poista

Jätä tarinasi ja kommenttisi <3